Ehkä maailman seurallisin suokki r. Vile (vuokraheppanen joskus aikoinaan)
Sunnuntaina palasin takaisin Opistolle hieman juhlallisen viikonlopun jälkeen. Tää viikko on kokonaisuudessaan ollut oikein hyvä, mitänyt turhaan olin hiilenä sunnuntaina, kun saatiin tietää että hevoset taas vaihtuvat.
Luojan kiitos hevonen minkä sain oli suomenhevosruuna Ehdokas, josta onkin tällä viikolla kuoriutunut yksi mun lempparisuokeista! En olisi koskaan voinut uskoa, että sanon näin suhtkoht pienestä suomenhevosruunasta - mutta totta se vain on. Olen nimittäin nähnyt Ehtoa monenlaisilla ratsastajilla, ja joillain se on ollut todella menevä (itsehän en hirveästi tykkää ratsastajan alta juoksevista hevosista). Ehto on osottautunut todella kivaksi kaveriksi, ja nyt toivonkin että saan pitää sen jatkossakin käytössäni.
Remppahevoset kehittyy hurjaa vauhtia, ja kaikkien opiskelijoiden käden jälki alkaa näkyä. Lexus on hieman jäljessä muista, mutta olemme keskustelleet opettajan kanssa siitä - että edetään rauhassa kun ei ole mikään kiire. Ollaan Lexuksen kanssa saatu ravata ja käytiin me jokainen jopa ulkona selästä käsin noiden kanssa tällä viikolla! Se kerta oli itseasiassa eilen, ja en voinut muuta kuin hymyillä ison lapsiruunan selässä. Se on kehittynyt niin valtavasti! Käytiin keskiviikkona ekaa kertaa pajallakin saamassa etukengät. Lexus oli todella todella nätisti, ja se sai mut yllättymään.
Tällä viikolla minä olen myös "töissä" koululla Ratsuoripäivillä, ja sunnuntaina Hallikenttäkilpailuissa ! Joten kotiin pääsen vasta ensi viikon perjantaina.
- Senja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi fiksusti!